Ville vietti yläasteella osan ajastaan tarkkailuluokassa, jonne 90-luvulla laitettiin häiriökäyttäytyvät oppilaat. Poissaolot ja huonot numerot olivat arkea.
Hän opiskeli itsensä merkonomiksi, mutta päätyi kuitenkin työskentelemään yövuorossa elintarvikejakelun terminaalissa. Kymmenen vuoden jälkeen, 32-vuotiaana, oli muutoksen aika ja Ville päätti kouluttautua uudelleen. Hän valitsi kone- ja tuotantotekniikan ammattitutkinnon ja innostui todella koulunkäynnistä Winnovassa.
– Tuntui, että pääsin tekemään sitä mitä olisin jo nuorena voinut tehdä. Löysin sellaisen alan, joka minua todella kiinnosti.
Palo opettajaksi ryhtymiseen syttyi myös ammattikoulussa opiskellessa.
– Opettaminen näytti juuri siltä mitä haluan tehdä ja samalla voisin olla apuna ja esimerkkinä nuorille, etenkin niille, joille ei opiskelu meinaa maistua.
Uuden oppiminen valtasi
Koska Villen kokemukset opintomaailmasta eivät olleet parhaat mahdolliset, hän koki epävarmuutta lähteä kohti haavettaan opettajaksi, opiskeltavaa olisi vielä paljon. Hän sai kuitenkin paljon kannustusta ammattikoulun opettajiltaan ja uskaltautui hakemaan Satakunnan ammattikorkeakouluun konetekniikan tutkinto-ohjelmaan, jonne pääsi heti ensimmäisellä yrittämällä sisään.
– En ollut koskaan ajatellut, että pärjäisin insinööriopinnoissa, joten sinne meneminen oli iso asia. Matematiikka oli ruotsin kielen kanssa vaikeimpia, mutta hyvien opiskelukavereiden ansiosta pääsin niistäkin läpi. Kaikilla eivät olleet samat vahvuudet, joten autoimme toinen toistamme.
Opintojen aloittaminen ja vielä niiden jatkaminen aikuisena ei ollut pelkästään henkinen haaste, koska mukana oli myös perhe ja taloudellinen vastuu. Villellä oli tuolloin vielä kaksi alle kouluikäistä lasta, puoliso ja asuntolaina, joten päätös jatkaa opintoja tarkoitti, ettei elintaso voinut vielä hetkeen alkaa kasvamaan.
Kokemusta insinöörin työelämästä
Insinööriksi Ville valmistui nopeasti, kahdessa vuodessa ja kahdeksassa kuukaudessa. Heti valmistumisensa jälkeen hän kyseli Winnovasta, josko hänelle olisi sopiva opettajan paikka auki, mutta ei ollut.
– Mikä oli oikeastaan hyvä, koska ehdin kartuttamaan alalta neljä vuotta työkokemusta ennen, kun aloin sitä tosissaan opettamaan. Ensimmäisenä pääsin töihin Raikka Oy:lle suunnittelemaan räjähteitä, mikä oli todella siistiä. Kahden vuoden määräaikaisen sopimuksen jälkeen menin Purso Toolsille laatuinsinööriksi ja sielläkin olin kaksi vuotta, kunnes kuulin Winnovasta metallipuolen opettajan paikan aukeavan.
Paikka oli Villen, sillä ehdolla, että hän opiskelee opettajan pedagogiikan opinnot työn ohella ja hän teki tietysti työtä käskettyä ja suoritti ne vuodessa.
Vihdoin opettajana
Nyt Ville on työskennellyt opettajana kolme vuotta, itse opettaminen on juuri niin kivaa, kun hän ajattelikin ja hän kertoo nuorten onnistumisen motivoivan eniten.
– Se on parasta, että näkee sellaisenkin oppilaan, jota ei kiinnostaisi yhtään, motivoituvan koulunkäynnistä. Haluan että oppilaat onnistuvat, eivätkä jätä koulua kesken ja toivon voivani vaikuttaa työlläni nuorten parempaan tulevaisuuteen. Haluan näyttää, että kuka tahansa voi löytää oman polkunsa, vaikka alku olisi vaikea.
Itsensä kehittäminen jatkuu
Voisi ajatella, että nyt opiskelut on opiskeltu, mutta uuden oppiminen ajaa Villeä yhä vain eteenpäin. Tälläkin hetkellä hän opiskelee töiden ohessa SAMKissa tekniikan ylempää insinööritutkintoa monimuotona, joten opiskelu onnistuu hienosti omassa tahdissa liikaa kuormittamatta töitä tai perhearkea.
Opintojaksoista eniten kiinnostavia ovat olleet Innovaatio- ja muutosjohtaminen ja Strateginen johtaminen. Näiden opintojaksojen mielekkyys näkyy opinnäytetyön valinnassakin, jossa selvitetään, miten voidaan kehittää ammatillisen oppilaitoksen teknologia-alojen osa-alueista houkuttelevia.
Ville Reuna
- Konetekniikan insinööri
- Tekniikan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon opiskelija
- Työskentelee Winnovassa kone- ja tuotantotekniikan lehtorina
- Porilainen perheenisä
—————
Artikkeli on kirjoitettu osana opiskelijoiden opinnoissaan tuottamaa juttusarjaa.
