Pihla Velamalla ja Kirsi Wambualla on nyt menossa kolmas opintovuosi. Porinamme palaa aivan opintojen alkuun ja siihen, miten he alun alkaen päätyivät sosiaalialalle.
Kirsi: ”Olin työskennellyt jo jonkin aikaa lastensuojelun puolella ja tykkäsin työstä. Huomasin kuitenkin, että yleneminen tässä työssä vaati enemmän opintoja. Siispä hain sosionomiopintoihin ja pääsin.”
Pihla: ”Oma reittini sosiaalialalle on aivan erilainen kuin Kirsillä – ei lainkaan noin suunnitelmallinen. Itse asiassa olin jo jonkin aikaa kaivannut jotakin uutta, mutta hakeutuminen juuri sosionomiopintoihin oli lopulta hyvin spontaani ratkaisu. Sanoisin näin jälkikäteen, että se oli erittäin hyvä vahinko!”
Sosionomin työkenttä on tosi laaja ja moni varmasti harkitsee parhaillaankin näitä opintoja. Eri opintovaihtoehtoja punnitseva varmasti kuulisi mielellään, miltä SAMKin sosionomin päiväopinnot ovat teistä tuntuneet.
Kirsi: ”Näin kolmannen vuoden opiskelijana melkeinpä harmittaa, että opinnot käyvät vähiin. Tämä on ollut tosi kiva matka; monella tapaa innostava ja uusia näkökulmia avaava. Opintojen aikana olen saanut uusia ystäviä, joista osa on tullut tutuiksi jopa lasteni kanssa. On myös sanottava, että hyvin menneet opinnot ovat motivoineet entisestään. On ollut kiva huomata, miten hyvin pärjää! Ehkä se on yllättänyt, miten antoisia opintojen sisällöt ovat olleet – kiinnostavampia, mitä olisin ehkä alun perin ajatellut. Minusta sosionomiopinnot ovat olleet mukavan vaihtelevia, koska tämä työ mahdollistaa toimimisen niin monenlaisten asiakasryhmien kanssa. Olen myös tykännyt kovasti SAMKin opettajista!”
Pihla: ”Toisin kuin Kirsistä, minusta on kiva olla opintojen loppusuoralla, jotta pääsen tienaamaan opiskelijabudjetin jälkeen [molempia naurattaa]. Mutta olen kyllä tykännyt sosionomiopinnoista ihan todella. Opinnot ovat tuntuneet omilta, vaikka vähän sattuman kautta päädyinkin näihin opintoihin. Siinä olen Kirsin kanssa samaa mieltä, että parasta näissä opinnoissa on ollut monipuolisuus ja opettajat. Koen, että täällä on töissä opettajia, jotka ovat oikeasti osaavia ja innostavia.”
Te molemmat olette suorittaneet sosionomiopintoihin kuuluneita harjoitteluita vähän tavallisesta poikkeavalla tavalla. Kertokaa tästä hieman lisää.
Kirsi: ”Tiesin jo opintojen alussa, että haluan lähteä ulkomaille harjoitteluvaihtoon. Kohdemaa oli vielä auki, mutta ajatus kansainvälisestä vaihtokokemuksesta oli kirkkaana mielessä.”
Pihla: ”Minulla taas sattuma puuttui peliin – tässäkin! Korkeakoulumme Praktik på svenska -hanke järjesti tutustumismatkan Ahvenanmaalle. Koska kyseessä oli ilmainen reissu, innostuin mukaan. Kävimme tutustumassa eräässä kehitysvammaisten päivätoimintapaikassa ja kävi ilmi, että he ottivat mielellään sosiaalialan opiskelijoita harjoitteluun ja kesätöihin. Niinpä tutustumisreissun myötä rohkaistuin kysymään Ahvenanmaalta itselleni harjoittelupaikkaa ja sainkin sen ensimmäisen vuoden keväälle. Suoritin siis ensimmäisen orientoivan harjoitteluni Ahvenanmaalla. Itse asiassa jäin Ahvenanmaalle töihin vielä harjoittelun jälkeen, sillä sain kesätöitä toisen alan työpaikasta. Palasin Ahvenanmaalle myös seuraavana kesänä, jolloin suoritin ammatillista harjoitteluani tutuksi tulleessa päivätoimintayksikössä.”
Kirsi: ”Minä lähdin lopulta harjoitteluvaihtoon Australiaan. Halusin lähteä jonnekin, jossa pärjäisin hyvin englannilla. Itselläni on myös lapsia ja mietin, että jos nyt kerran olen poissa perheeni luota, sillä ei ole merkitystä, olenko lähellä vai kaukana – olen kuitenkin poissa kotoa hetken. Niinpä kaukokohteet alkoivat kiinnostaa. Ensimmäisenä opiskeluvuotena eräs Australiassa asunut opettajani kertoi maan harjoittelumahdollisuuksista ja ajatus jäi kytemään. Koska perheeni kannusti minua vaihtoon, päätin toteuttaa pitkään mielessä olleen haaveen ja lähdin pidemmälle suorittamaan harjoitteluani.”
Te molemmat suorititte siis harjoittelunne vieraalla kielellä, Pihla ruotsiksi ja Kirsi englanniksi. Lähditte myös itsellenne uuteen ympäristöön, toinen lähemmäs eli Ahvenanmaalle ja toinen aivan maapallon toiselle puolen Australiaan. Monen muunkin alan opiskelijoilla on mahdollisuus vastaavaan, joten suosittelisitteko kokeilemaan tällaista vaihtoehtoa?
Pihla: ”Aivan ehdottomasti kannattaa lähteä! En kyllä tiedä, mikä rohkeuden puuska itselle iski, kun päätin lähteä. Minullahan oli omat häät kahden viikon päästä siitä, kun palasin! Ensinnäkään ruotsin kieli ei ollut mitenkään oma erityinen vahvuus. Pohjalla oli lukion ruotsi ja tällä peruskielitaidolla lähdin. Lisäksi olin vasta ensimmäisen vuoden opiskelija enkä omannut yhtään kokemusta vammaistyöstä. Kokemus toikin rutkasti lisää itsevarmuutta. Huomasin, että pärjään, vaikka kielitaito ja ohjausosaaminen olivatkin vasta kehittymässä. Ja lopultahan olin Ahvenanmaalla seitsemän kuukautta, sillä olin siellä pariin otteeseen tekemässä harjoitteluita ja lisäksi kesätöitä.”
Kirsi: ”Kyllä minustakin kannatti lähteä – ehdottomasti! Tietty perheellisenä omasta arjesta irtautuminen jännitti ja asiasta piti puhua omien läheisten kanssa. Onneksi oma perhe oli todella kannustava! Samoin talousasiat vähän mietityttivät, sillä Australiassa asuminen on aika hintavaa. Mutta lopputulos oli ehdottoman hyvä ja kaikkein tärkein anti oli vaihtokokemuksen tuoma lisärohkeus! Mietin myös sitä, että haluan näyttää omille lapsilleni mallia, miten tärkeää on toteuttaa itseään, vaikka samalla huolehtii myös muista.”
Palataan lopuksi vielä sosionomiopintoihin ja omaan ammatillisuuteen. Mitä mieltä olette, antoiko harjoittelun tekeminen vähän erilaisessa toimintaympäristössä jotain uutta?
Kirsi: ”Kyllä koen, että vaihtokokemus avarsi omaa ajattelua ”laatikon ulkopuolelta”. Australiassa on aika välitön ilmapiiri. Oli helppoa tutustua ihmisiin ja asiakkaiden kanssa pääsi nopeasti sinuiksi. Jotenkaan tekeminen ei ollut niin suorituskeskeistä vaan siellä osataan ehkä eri tavalla irrotella ja vähän hassutellakin. Ja silti kaikki asiat tulivat hyvin tehtyä. Asenne ammatillisuuteen oli vähän erilainen ja herätteli hyvällä tavalla myös itseä.”
Pihla: ”Ensinnäkin vammaistyö tuntui ihan omalta ja sillä tiellä ollaan. Samoin ruotsin kielen vahvistuminen oli yksi tärkeä saavutus. Olen edelleen tosi tyytyväinen, että rohkenin lähteä. Huomasin, että Ahvenanmaalla pärjää hyvin vähän suppeammallakin ruotsin kielen taidolla, koska moni puhuu myös suomea – ja tietty englantiakin voi tarvittaessa ottaa avuksi. Olennaisinta on, että tulee ymmärretyksi ja kielitaito karttuu käyttämällä.”
Lopuksi olisi mukava kuulla, mitä muuta ehditte tehdä ja nähdä harjoittelunne aikana Ahvenanmaalla ja Australiassa.
Pihla: ”Itse olen tehnyt aina ennen vuorotyötä ja päivätyö oli itselle uusi kokemus. Päivätyö mahdollistikin sen, että pystyin iltaisin ja viikonloppuisin tutustumaan paljon kesäiseen Ahvenanmaahan. Oli hauska huomata, miten tietynlainen lomafiilis tarttui itsellekin, vaikka arkisin olin tietysti töissä. Asuin kämppiksen kanssa ja me teimme paljon retkiä esimerkiksi viereisiin saariin. Kiertelimme myös monesti Maarianhaminassa. Lisäksi oli mukavaa saada omia ystäviä vierailulle Ahvenanmaalle – Kirsihän kävi minua moikkaamassa!”
Kirsi: ”Minäkin ehdin kiertää mukavasti Australiaa parin kuukauden aikana. Asuin kahden kämppiksen kanssa ja kävimme esimerkiksi useamman kerran patikoimassa vuorilla. Vietin Australiassa myös 30-vuotissynttäreitäni ja pääsin katsomaan burleskiesitystä, johon en varmaan muuten olisi tullut menneeksi. Lisäksi tältäkin reissulta sain uusia ystäviä: Jo lentomatkalla tutustuin kahteen kiinalaiseen sisarukseen, joita tapasin vielä uudelleen, kun he järjestivät minulle yllätyksen vaihtoreissun aikana. Koska olin säästänyt matkaa varten jo jonkin aikaa, pystyin harjoitteluvaihdon aikana käymään myös Melbournessa ja Sydneyssä – eli aika paljonkin pystyin kiertämään eri paikkoja. Vaihdossa kyse ei todellakaan ole yksin opinnoista vaan kokemus rikastuttaa paljon laajemminkin!”